Текст песни: Indica. Ikuinen Virta. Aaltojen Takaa.

Yo peittelee maan hersoon pimeaan
Yo peittelee, kun en saa unta
Yo hyrailee hiljaa saveltaan
Yo hyrailee, kun en saa unta

Ma joskus jaan muistoihin lepaamaan
ja luulen todellisuus on vain unta
Ja joskus jaan jaiseen ikavaan
ja toivon kaikki ois vain pahaa unta

Pimeaan, pimeaan taas jaan

Toisen mukaan han lahti, ma luulin
Uskoa en voinut, kun kuulin
Meren aallot kultaani hiljaa yossa tuudittaa

Julma olla voi meren lehto
tuudittaa kuin tuonelan kehto
Minne sielut aaltojen takaa tuuli kuljettaa?

Ei eiliseen saa jaada pidempaan
On aika viimein kaikki taakse jattaa
Ma silti jaan jaiseen ikavaan
Kai aika muistot viimeinkin havittaa

Pimeaan, pimeaan taas jaan

Toisen mukaan han lahti, ma luulin
Uskoa en voinut, kun kuulin
Meren aallot kultaani hiljaa yossa tuudittaa

Julma olla voi meren lehto
tuudittaa kuin tuonelan kehto
Minne sielut aaltojen takaa tuuli kuljettaa?

Mene jo, ala jaa!
Lenna pois pimeaan!

(Merci a Alexandre pour cettes paroles)