Текст песни: Indica. Tuuliset Tienoot. Lapsuuden Metsä.

:
Silmat kiinni, tyhja mieli
yksin humisee
ajatukset orvot eksyneena
harhailee.
Missa linna menneisyyden,
metsa lapsuuden.
Koitan huutaa kadonneille,
heita kuule en.

Kerran oli niityt joilla
keijut karkeloi.
Illan tullen uupuneena
mukaan menna voi.
Siella lauloi satakieli
vajupillit soi.
Tiesin tarkan reitin kuinka
sinne paasta voi.

Taa jaivat mansikkamaat
ja ruostuneet haat,
kun ratsuni lensi ylitse
soiden,
vettyneen maan,vei kaviot
ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
loytaisin taas
kai viela on paikka minulle,
keskella vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Suossa ratsu makaa
yli lenna enaa ei
HArmaat paivat huolineen
kai siivet silta vei.
Kaannyn marin jaloin
joudun kotiin palaamaan.
Kaukana niin kaukana
tuo lapsuuteni maa

Kuinka juosta uskaltaisi
yli vettyneen, suon
Kun ratsunikin sinne vajoo
hiljalleen.
Enaa jaksa uskoa en, etta unelmat
jalat vasyneet yli soiden kantavat

Taa jaivat mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
loytaisin taas
kai viela on paikka minulle
keskella vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
Nayta linna, vie mut ylitse
pimean kuilun,
takaisin lapsuudenmetsaan
juokse

Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
lenna, hyppaa rotkon ylitse,
loyda jalleen tuttu polkusi tuo

Taa jaivat mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
loytaisin taas
kai viela on paikka minulle
keskella vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

(Grazie a La Marionna per questo testo)