Текст песни: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukas. Itku Pitkästä Ilosta. Lintu.

tuskin tunnen hanta ja kuitenkin
tulin hanta tapaamaan
han on niin kovin kaunis vielakin
kun kaantyy minua katsomaan

tama yo on minulle viimeinen
kuulen hanen sanovan
olen sairas ja vasynyt ihminen
ja siksi lahtea haluan

sina tiedat jo jotakin elamasta
jotain tiedan minakin
kun vain uskallat lakata pelkaamasta
paratiisin saat takaisin

han viela jatkaa kyynelet silmissaan
sanaa jokaista painottaen
han pitaa kattani tiukasti kadessaan
ja sanoo silmiin katsoen...

en kadu ketaan niista, joita syliini suljin
heita sentaan rakastin
itken kaikkia niita
joiden ohitse kuljin
joita vaistin ja pakenin

silla aina kun ihmisen lahelle paastin
loysin lahelle itsekin
mutta jos itseani
varjelin ja saastelin
heti eksyin ja palelin

hanen katseensa sammuu, han huokaisee
hanen otteensa raukeaa
siina samassa silmia haikaisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jalleen katson hanta, han muuttunut
onkin linnuksi edessain
ja linnun siipea puhtaan valkoista
mina pidankin kadessain

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
mina paikalle yksin jaan
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttaan

istun hiljaa viela ja muistelen
hanen viime sanojaan
niita puoliaaneen toistelen
kun han on mennyt menojaan...

en kadu ketaan niista, joita syliini suljin
heita sentaan rakastin
itken kaikkia niita, joiden ohitse kuljin
joita vaistin ja pakenin

silla aina kun ihmisen lahelle paastin
loysin lahelle itsekin
mutta jos itseani varjelin ja saastelin
heti eksyin ja palelin