Текст песни: Viikate. Aaveissa Vainko Olet Mun.

Valkeat kesayot, valkeat vedet kaarisilloin
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
varoen
ja meidat kuin maisema maalataan

Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat
Paallemme kayden
sallien vain kuutamon tayden
kuin varoen
ja maisema se meista kauas katoaa

Ei soisi taman koskaan paattyvan
Ei soisi kellot murhenaytelman,
ellen taas silmiani avaa paalla peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun

Hiljainen kesayo hiljalleen kayden veden selkaa
Mina tiedan sen, ajatus jota kaikki pelkaa
etta kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan
se mika meidat pakottaa jalleen silmat avaamaan

Ei jaksa aamu nousta alta kylman oljylampun
viritellen vilun jousta kulkee kukin yotaan yksinaan

Ei soisi taman koskaan paattyvan
Ei soisi kellot murhenaytelman,
ellen taas silmiani avaa paalla peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun

Ei soisi taman koskaan paattyvan
Ei soisi kellot murhenaytelman,
ellen taas silmiani avaa paalla peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun